Laiturityypin valinta

Varhaiset kelluvat laituriratkaisut olivat eräänlaisia puuarkkuponttoonilaitureita. Suomessa kelluvat laiturit saivat varsinaisesti jalansijaa julkisissa kohteissa vasta 70-luvun loppupuolella.
Kellukeratkaisuina oli tuona aikana joko teräsputkiponttooni tai palabetoniponttooni. Palabetoniponttoonit valtasivat silloin markkinat edullisena ja varsin toimivana sen aikaisena ratkaisuna.
Kuitenkin varsinkin pohjois-suomessa kalliimpi teräsputkiponttoonilaituri piti nyvin pintansa hyvän vakavuuden ja vaikeissa olosuhteissa kestävämmän runkorakenteensa ansiosta.
Mutta kehitys kulkee eteenpäin. Öljyteollisuuden jalostamasta hitsattavasta kestomuovista eli polyeteenista lähdettiin valmistamaan lähinnä kunnallistekniikan tarpeisiin eri kokoisia putkia.
Niinpä tämän päivän toimivin ratkaisu on putkiponttoonilaituri, jossa ponttoonit on valmistettu riittävän suuriläpimittaisista PEHD-putkista. Kuitenkin myös teräsputkiponttoonilaitureilla on edelleen vankkumaton kannattajakuntansa. Sen sijaan palabetoniponttoonilaituri on jo pitkälti syrjäytynyt kehityksen edetessä. Betoniponttooneista ns raskasponttoonit säilyttävät toistaiseksi hyvin asemansa silloin kun määrätyissä olosuhteissa vaaditaan hyvää aallonvaimennuskykyä.

Tietysti paras suoja satamalle saadaan raskaalla, kivistä tehdyllä aallonmurtajalla, mutta ellei avoin selkä ylitä 4 km kohtuullinen suojaus voidaan hoitaa raskasponttoonilaitureilla, jolloin sopiva elementtikoko 0n vähintään pituudeltaan n 15-20 m ja leveys n 3 m, painoa kullakin elementillä tulisi olla n 16-20 tn. Toki myös asianmukainen ankkurointi on oleellinen asia. Jos avoin selkä alkaa lähennellä kahta kilometriä jonkinlainen suoja satamalle on rakennettava. Vaikka laiturit saataisiin kestämään ilman suojausta niin niihin kiinnitettävät veneet vaativat kuitenkin kunnollisen aallonvaimennuksen.

Kuvassa Ajolanrannan sataman suojaksi rakennettu raskasponttoonilaituri Rymättylässä.

Venelaiturin minimileveys on 2,4 m, kansikorkeus n 50-60 cm. ja kantavuus n 140 kg/m2, Neliökantavuutta oleellisempi kuitenkin on ns reunakantavuus, joka saavutetaan parhaiten putkiponttooneilla. Tasokkaissa satamissa, joissa laiturille on sijoitettuna esim vesi/sähkö/valopisteitä laiturin leveys saisi olla 3 m.

Mahdollisissa laivalaitureissa leveys, kantavuus ja kansikorkeus on määriteltävä erikseen. Mikäli kansikorkeutta halutaan nostaa, samalla on leveyttä kasvatettava riittävän vakavuuden säilyttämiseksi,

Laiturityypin valinnassa on syytä huomioida myös elinkaaren loppupäässä syntyvät hävittämiskustannukset. Niitä voidaan arvioida valikosta löytyvän taulukon avulla.